Eläinsuojelulain 15 ja 44 §

Asiassa karkaileva koira oli aikavälillä 8.1.-30.9.2008 tuotu seitsemän kertaa löytöeläintalolle. Lisäksi koirasta oli tehty lukuisia katoamisilmoituksia. Löytöeläintalo oli ilmoittanut kaupungineläinlääkärille koiran omistajan olevan henkilö A. Koiran omistaja asui asui lähellä moottoritietä.

Kaupungineläinlääkäri oli eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tehnyt päätöksen, ettei löytöeläintalolle tuotua koiraa saa luovuttaa takaisin omistajalleen, vaan koira voidaan sijoittaa uuteen kotiin tai lopettaa. Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, laissa säädetty viranomainen voi lain 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

Henkilö B, joka väitti olevansa koiran oikea omistaja, valitti kaupungineläinlääkärin päätöksestä. Koira oli karkailujen ajan ollut henkilön A luona hoidossa valittajan ollessa estyneenä hoitamasta koiraa. Valittajan mukaan hän pystyy vastaamaan siitä, ettei koira aiheuta tulevaisuudessa vaaraa kenellekään ulkopuoliselle tai itselleen.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi henkilön B valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kaupungineläinlääkärin päätös oli lainmukainen. Koira oli karkaamisten vuoksi ollut itse vaarassa ja ollut vaaraksi ympäristölleen. Toistuvien karkaamisten vuoksi kaupungineläinlääkäri oli voinut koiran hyvinvoinnin turvaamiseksi päättää asiasta päätöksessä ilmenevin tavoin.

Koiran omistajuuteen liittyen hallinto-oikeus totesi, että kaupungineläinlääkäri oli voinut löytöeläintalolta saamiensa tietojen perusteella pitää henkilöä A, jonka hallussa tunnistusmerkitsemätön koira oli ollut karkaamisten aikana, koiran omistajana/haltijana. Asiaa ei muuttanut se, että valittaja oli soittanut kaupungineläinlääkärille ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä ja ilmoittanut olevansa koiran omistaja. Asiassa ei tuolloin eikä myöskään valitusvaiheessa esitetty riittävää selvitystä valittajan omistusoikeudesta kyseessä olevaan koiraan. Päätöstä ei ollut kumottava sillä perusteella, että kaupungineläinlääkärillä oli päätöstä tehdessään ristiriitaista tietoa koiran omistajasta.

Henkilö B valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valittajan mukaan kaupungineläinlääkäri oli päätöstä tehdessään todennut, että irrallaan juokseva koira voi aiheuttaa vakavia vaaratilanteita itselleen sekä ihmisille ja liikenteelle. Koira ei kuitenkaan ollut aiheuttanut yhtäkään konkreettista vaaratilannetta, eikä eläinlääkäri ollut väittänytkään näin tapahtuneen. Kaupungineläinlääkäri totesi vastineessaan, että tapauksessa oli rikottu useasti eläinsuojelulainsäädännön vaatimusta pitopaikan turvallisuudesta.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä. Kaupungineläinlääkärin eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tekemä päätös koiran palauttamatta jättämisestä henkilölle A ja uudelleen sijoittamisesta tai lopettamisesta oli lainmukainen.

elukkaotsake_pieni