Epäselvyys koiran omistajasta ja hoitajaansa vastaan hyökänneen koiran lopettaminen (2015)

  • KHO:2015:180, 26.1.2015

Asiassa poliisi oli ottanut kiinni henkilöä A tämän asunnossa vahingoittaneen koiran. A:lta saadun tiedon mukaan koira kuului henkilölle B, mutta oli A:n hoidossa, koska B:llä ei ollut vakituista osoitetta. Eläinsuojeluviranomaisena toiminut valvontaeläinlääkäri oli myöhemmin samana päivänä lopettanut koiran eläinsuojelulain 44 §:n nojalla. Kyseisen pykälän mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, kunnaneläinlääkäri voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten. Eläimen lopettamista koskeva päätös oli annettu B:lle, jota pidettiin A:lta saadun tiedon perusteella koiran omistajana.

B valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaati päätöksen kumoamista. Hän esitti, ettei hän ole koiran omistaja, sillä koiran omistaa henkilö C, jolle päätös olisi pitänyt osoittaa. Lisäksi B vaati, että vaikka hänet katsottaisiin koiran omistajaksi, koiraa ei olisi tullut lopettaa. B vetosi kuulemisvirheeseen. Hänen mukaansa kuuleminen olisi voitu järjestää viivytyksettä, sillä B oli poliisin hallussa.

Hallinto-oikeus (HaO) jätti B:n valituksen tutkimatta. HaO:n ratkaisun mukaan asiassa on ensin ratkaistava, onko B:llä valitusoikeutta. Koska B on ilmoittanut, ettei ole koiran omistaja eikä haltija eikä hänellä ole mitään tekemistä koiran kanssa, eläinsuojeluviranomaisen tekemä päätös ei voi millään perusteella vaikuttaa välittömästi B:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Hallinto-oikeus viittasi ratkaisussaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttiin.

B valitti tutkimatta jättämistä koskevasta päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). KHO toteaa ratkaisussaan valitusoikeuden osalta, että hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Eläinsuojeluviranomaisen kirjallinen päätös on osoitettu B:lle, koska häntä on asiassa saadun selvityksen perusteella pidetty koiran omistajana. Päätös on myös annettu B:lle tiedoksi. Näin ollen eläinsuojeluviranomaisen päätös on kohdistettu henkilöön B, ja hänellä on oikeus valittaa päätöksestä sillä perusteella, ettei hän ole koiran omistaja. KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan valitus jätetään tutkimatta, ja otti asian ratkaistavakseen.

Pääasian eli koiran lopettamista koskevan päätöksen osalta KHO toteaa ratkaisussaan, että koiran hyökättyä hoitajansa eli henkilön A kimppuun sille ei vihaisuutensa vuoksi voitu hankkia hoitoa muualta tai hoitajaa. Saadun selvityksen perusteella koiraa ei sen väitetyn omistajan eli henkilön B olosuhteiden vuoksi voitu toimittaa myöskään B:lle. Eläinsuojeluviranomainen on KHO:n mukaan koiran omistussuhteista huolimatta voinut lopettaa koiran eläinsuojelulain 44 §:n nojalla. Henkilö B ei ollut viivytyksettä tavattavissa, joten päätös voitiin eläinsuojelulain 45 §:n nojalla tehdä varaamatta henkilölle B tilaisuutta tulla kuulluksi. Eläinsuojelulain 45 §:n mukaan ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. KHO hylkäsi eläinsuojeluviranomaisen päätöksestä tehdyn valituksen.

Asiassa eläinsuojeluviranomaisena toimineen valvontaeläinlääkärin päätös jäi voimaan.

elukkaotsake_pieni