Eläinsuojelulain 38 §

Asiassa henkilö A haki oikeutta toimia eläinsuojelulain (247/1996) 38 §:n tarkoittamana eläinsuojeluvalvojana Varsinais-Suomen alueella. Lounais-Suomen aluehallintovirasto (AVI) hylkäsi hakemuksen kokonaisharkintaansa perustuen. Yhtenä hylkäämisperusteena oli, ettei Varsinais-Suomen alueella todettu olleen tarvetta lisätä eläinsuojelulain 38 §:n mukaisten valvojien määrää. Toiseksi hylkäämistä perusteltiin A:n erilaisilla rooleilla kaupungin eläinsuojeluvalvojana ja Turun eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluvalvojana. Tätä pidettiin sekaannusvaaraa aiheuttavana. Kolmantena perusteena otettiin huomioon se, että A:sta oli tehty vuosina 2000 – 2011 noin kymmenen kantelua. Kantelut eivät olleet yleisen tason ohjausta lukuun ottamatta johtaneet toimenpiteisiin.

A valitti päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan 2 valvontaeläinlääkäriä sekä poliisi olivat puoltaneet eläinsuojeluvalvojaoikeuden myöntämistä A:lle.

Turun hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että aluehallintovirasto on sille eläinsuojelulain 38 §:ssä säädetyn harkintavallan nojalla ja eläinsuojeluvalvojan tarpeesta Varsinais-Suomen alueella saamansa selvityksen perusteella voinut olla myöntämättä haettua oikeutta. Lisäksi AVI on hallinto-oikeuden mukaan voinut kokonaisharkinnassaan ottaa huomioon myös A:n eri tehtävien mahdollisesti aiheuttamat sekaannukset tai eturistiriidat ja A:stä tehdyt kantelut, vaikka ne eivät olekaan johtaneet toimenpiteisiin. AVI:n päätös ei ollut hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen.

A valitti Turun hallinto-oikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO hylkäsi valituksen muuttamatta hallinto-oikeuden päätöstä. Ratkaisussaan KHO viittasi hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin oikeusohjeineen sekä KHO:ssa esitettyihin vaatimuksiin ja asiassa saatuun selvitykseen.

elukkaotsake_pieni