Eläinten oikeudet ja eläinten oikeudellinen asema ovat tänä päivänä usein keskiössä, kun puhutaan siitä, miten eläimiä tulisi kohdella. Tiedämme entistä paremmin, mitä eläimet kokevat ja minkälaisia tarpeita niillä on. Samaan aikaan olemme nähneet kuvia ja videoita, miten eläimiä pahimmillaan yhteiskunnassamme kohdellaan. Haluamme eläimille parempaa.

Yhdysvaltalainen eläinten oikeuksien pioneeri Gary L. Francione julkaisi syyskuun alussa 2016 kirjoituksen “The case against pets” yhdessä kollegansa – ja puolisonsa – Anna E. Charltonin kanssa. Francione & Charlton toimivat kumpikin oikeustieteen professoreina Rutgersin yliopistossa. Heidän näkökulmansa eläinten oikeuksiin edustaa ns. abolitionistista suuntausta. Abolitionismissa suhtaudutaan kielteisesti kaikenlaiseen eläinten hyväksikäyttämiseen lemmikkieläintenpito mukaan lukien.

Esittelen kirjoituksessani Francionen & Charltonin em. artikkelissa esittämiä ajatuksia eläinten oikeuksista. Kirjoitukseen reagoi tuoreeltaan yhdysvaltalainen juristi Wesley J. Smith omalla kirjoituksellaan “Animal Rights Would Ban Pets”. Francionen & Charltonin edustaessa näkemyksineen yhtä ääripäätä, Smith edustaa toista ääripäätä. Hän on erikoistunut bioetiikkaan sekä potilaan oikeuksiin ja on tunnettu ihmisen erityistä asemaa luomakunnassa painottavista ajatuksistaan.

Joku voi ihmetellä, miksi kirjoittaa abolitionistisista näkemyksistä eläinten oikeuksiin, kun nämä näkemykset edustavat radikaaleinta ääripäätä. Niin radikaalia, että ne vaikuttavat monien mielestä suorastaan absurdeilta, jolloin ne on helpompi myös sivuuttaa suhtautumatta niihin vakavasti. Tämä ei kuitenkaan ole kirjoitukseni syy.

Francionen & Charltonin abolitionistinen näkökulma ei juurikaan tee kompromisseja sen suhteen, miten ihminen voi käyttää eläimiä hyväkseen. Hyväksikäyttöä ei sallita, poikkeuksena jo olemassa olevista eläimistä huolehtiminen. Abolitionistinen suuntaus on siis ehdoton suhteessa eläinten oikeuksiin. Joku voisi sanoa puhtainkin. Kun ihmiset puhuvat eläinten oikeuksista, he eivät useinkaan puhu oikeuksista abolitionistisessa mielessä. Ainakaan sen kaikki elementit allekirjoittaen. Useimmat ihmiset hyväksyvät jonkinlaisen eläinten hyväksikäytön, hyväksikäytön rajat vain vaihtelevat puhujasta riippuen. Melkoisestikin. Eläinten oikeuksista puhutaan alkaen eläinten moraalisesta kunnioittamisesta ja eläinten hyvinvointisäännösten parantamisesta aina eläimen asemaan oikeussubjektina ja oikeuksien haltijana. Ihmiset saattavat puhua eri asioista ja vielä mieltää samatkin asiat eri tavalla. Tämä aiheuttaa sekaannusta. Termiä ”eläinten oikeudet” käytetään huolimattomasti ja siitä on tullut toisinaan jopa retoriikkaa.

Alla oleva kirjoitus edustaa Gary L. Francionen ja Anna E. Charltonin näkemyksiä eläinten oikeuksista höystettynä muutamalla Wesley J. Smithin kommentilla. Ainakin siten kuin minä heidän näkemyksensä ja kommenttinsa em. kirjoituksista ymmärrän.

Eläinten oikeudet vs. eläinten hyvinvointi

Francionen & Charltonin ajatus eläinten oikeuksista kytkeytyy ajatukseen eläimen perustavaa laatua olevista intresseistä. Tällaisena intressinä on esimerkiksi oikeus elämään. Perustavanlaatuisia intressejä on tarpeen suojella seurauksista välittämättä. Suojeleminen ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa täysin ehdotonta.

Eläinten käyttäminen ihmisen tarpeita varten on vastoin eläinten omia intressejä. Eläimillä (”non-human animals”) on moraalinen oikeus olla joutumatta ihmisen yksinomaisen hyväksikäytön kohteeksi, eikä eläinten ”inhimillinenkään” kohtelu poista tätä oikeutta. Eläimiä ei saisi kesyttää tarpeitamme varten. Tämä koskee myös lemmikkieläinten pitämistä.

Francione & Charlton toteavat, että termi ”eläinten oikeudet” on suurimmaksi osaksi merkityksetön tänä päivänä. Sitä käytetään tilanteissa, joissa ei niinkään ole kyse eläinten oikeuksista, vaan eläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Syyttävä sormi osoittaa Peter Singerin suuntaan. Monet pitävät Singeriä eläinoikeusliikkeen isähahmona, mutta Francionen & Charltonin mukaan Singer ei utilitaristina edistä eläinten oikeuksia, vaan eläinten hyvinvointia. Singer keskittyy puhumaan ennen kaikkea eläinten kärsimyksen vähentämisestä eikä suhtaudu ehdottoman kielteisesti eläinten hyväksikäyttämiseen per se.

Myös Wesley J. Smith korostaa kirjoituksessaan eläinten oikeuksien ja eläinten hyvinvoinnin välistä eroa. Eläinten hyvinvointi ei tarkoita oikeuksia eläimille. Ihmiset ovat kuitenkin moraalisesti ja juridisesti velvollisia huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Eläinten oikeuksissa taas on kyse ideologiasta, joka rinnastaa eläinten moraalisen arvon ihmisten moraaliseen arvoon. Koska sekä ihmiset että eläimet tuntevat kärsimystä, ihmiset ja eläimet ovat samanarvoisia.

Eläin omistusoikeuden kohteena

Francionelle & Charltonille kysymys eläinten oikeuksista kulminoituu nimenomaan yhteen (negatiiviseen) oikeuteen: eläimen oikeus olla olematta ihmisen omaisuutta (”property”). Jos eläimellä on moraalista arvoa – eläin ei ole vain esine – eläin ei voi olla omaisuutta. Jos eläin on omaisuutta, se voi olla ainoastaan esineen asemassa. Tässä kohtaa viitataan perinteisesti orjuuteen, niin myös Francionen & Charltonin kirjoituksessa.

Eläinten ollessa ihmisten omaisuutta, niillä ei voi Francionen & Charltonin mukaan olla luontaista arvoa eikä itseisarvoa (”inherent or intrinsic value”). Eläimet ovat ainoastaan esineitä, joita me ihmiset arvotamme. Eläimillä ei ole oikeuksia, vaan oikeudet kuuluvat ainoastaan meille ihmisille eläinten omistajina. Voimme arvostaa tai olla arvostamatta eläimiä.

Eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö asettaa rajat sille, miten ihmiset voivat käyttää eläimiä hyväkseen. Lainsäädännöllä on kuitenkin merkitystä ainoastaan silloin, kun ihmisen ja eläimen intressit ovat ristiriidassa keskenään. Tilanne on epätasa-arvoinen, kun ihmisillä on oikeuksia ja eläimet ovat vain ihmisen omaisuutta. Eläinten hyvinvointia koskeva vaatimustaso on alhainen, sillä hyvinvointi maksaa. Jotta kustannukset olisivat taloudellisesti kannattavia, ihmisen täytyy jollakin tavalla hyötyä eläimen hyvinvoinnin suojelemisesta.

Eläinten hyväksikäytössä on Francionen & Charltonin mukaan aina kyse jonkinasteisesti kiduttamisesta (”torture”). Oli eläinten kohtelu kuinka ”inhimillistä” tahansa. ”There is no such thing as ”happy” exploitation.

Eläinten välitön ja välillinen vahingoittaminen

Käytämme tänä päivänä eläimiä hyväksi monin eri tavoin. Eläinten hyödyntäminen on yleisesti hyväksyttyä. Keskustelemme kyllä siitä, ettei eläimille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, mutta Francionen & Charltonin mukaan emme kyseenalaista riittävästi eläinten käyttämistä sinänsä.

Kirjoittajat viittaavat koiratappeluihin, härkätaisteluihin ja ketunmetsästykseen. Suhtaudumme tällaiseen toimintaan voimakkaan kielteisesti samaan aikaan, kun syömme lihaa. Francione & Charlton eivät näe olennaista eroa em. tilanteissa. Joku voi osallistua koiratappeluihin huvin ja mielihyvän vuoksi, toinen syö lihaa, koska se maistuu hyvältä. Vaikka lihansyönti ei ole välttämätöntä terveyden vuoksi eikä ekologisestikaan kestävää. Sillä, että ihminen ei itse kasvata eläintä syötäväksi ja tapa sitä, vaan maksaa siitä toiselle, ei ole merkitystä. Kaikissa tapauksissa on kyse ihmisen mielihyvästä. Tässä yhteydessä kirjoittavat ottavat esille myös eläinten hyväksikäyttämiseen viihteessä ja urheilussa. Ainoana esimerkkinä jonkinlaisesta läpinäkyvästä eläinten hyväksikäytöstä, jota ei yritetä kevyesti verhota joksikin muuksi, mitä se on, kirjoittajat tuovat esille eläinkokeet.

Lemmikkieläinten hyväksikäyttö

Francionelle & Charltonille kielteinen suhtautuminen eläinten hyväksikäyttöön käsittää myös lemmikkieläinten pitämisen. Ihmisillä on kuitenkin moraalinen velvollisuus huolehtia jo olemassa olevista (lemmikki)eläimistä. Emme kuitenkaan saa lisätä näidenkään eläinten lukumäärää. Kirjoittajilla itsellään on kuusi vegaanista rescue-koiraa, joista he käyttävät nimitystä ”non-human refugees”. He toteavat kyllä rakastavansa näitä perheenjäseniään, mutta jos he olisivat saaneet aikoinaan päättää, niitä ei olisi tullut alun alkaenkaan saattaa maailmaan.

Lemmikkieläimet ovat omistajiensa omaisuutta. Tätä ei muuksi muuta se, millä nimellä eläimistä huolta pitävää henkilöä kutsutaan. Omistajaksi tai joksikuksi muuksi. Eläinten oikeuksissa on kyse siitä, että eläimillä on oikeus olla olematta omaisuuttamme, esineitämme. Koska näin ei ole, lemmikkieläintenkään oikeudet eivät siis toteudu. Eivät, vaikka pitäisimme eläimistämme kuinka hyvää huolta tahansa.

Eläimen omistaja voi milloin tahansa päättää esimerkiksi eläimen lopettamisesta. Lainsäädäntö rajoittaa vain sitä, millä tavoin eläin saadaan lopettaa asettaen muutoinkin ainoastaan minimivaatimuksia eläintenpidolle. Sillä, että säätäisimme velvollisuuden kohdella eläimiä kunnioitettavina perheenjäseninä, ei olisi merkitystä. Kuten ei myöskään sillä, että säätäisimme, millä edellytyksillä eläimen saa lopettaa. Vaikka näin toimittaisiinkin ja päästäisiin lähelle tilannetta, jolloin lemmikkieläin ei olisi enää ihmisen omaisuutta, vaan eläimen asema lähenisi ihmislapsen asemaa, kirjoittajat torjuvat tällaisen mahdollisuuden. Muutoin me nimittäin jatkaisimme lemmikkieläinten pitoa seuranamme ja lisäisimme niitä edelleen. Eläinten kesyttäminen ihmisen tarpeita varten aiheuttaa kuitenkin jo itsessään vakavia moraalisia kysymyksiä.

Domestikoidut eläimet ovat täysin riippuvaisia ihmisistä. Ihmiset kontrolloivat kokonaisvaltaisesti niiden elämää. Jos ajatellaan ihmislapsia, nämä normaalisti kehittyessään oppivat ottamaan vastuuta itsestään. Näin ei voi koskaan olla eläinten osalta. Ottaessamme lemmikkieläimiä paitsi tiedämme myös haluamme, että ne ovat riippuvaisia meistä. Muokkaamme niitä ominaisuuksineen omia tarpeitamme varten. Vaikka ihminen huolehtisi lemmikkieläimestä hyvin, ihmisen ja eläimen suhde ei voi koskaan olla luonnollinen tai normaali. Voimme olla hyväntahtoisia, mutta emme enempää.

Francionen & Charltonin mukaan, jos eläimillä on moraalista arvoa, meidän täytyy arvioida uudelleen koko suhteemme eläimiin. Ei ole riittävää pohtia, kohtelemmeko eläimiä ”inhimillisesti” käyttäessämme niitä hyväksi, vaan olennaista on pohtia, voimmeko oikeuttaa niiden hyväksikäyttöä millään tavalla.

Smith tarttuu kirjoituksessaan Francionen & Charltonin kielteiseen suhtautumiseen koskien lemmikkieläinten pitämistä. Lemmikkieläimistä ei useinkaan puhuta, kun puhutaan eläinten oikeuksista. Puhe keskittyy yleensä ruoantuotantoa, turkistuotantoa taikka lääketieteellistä tutkimusta varten pidettäviin eläimiin. Smith muistuttaa, että tunteisiimme ja empatiakykyymme vetoavassa eläinoikeuskeskustelussa pyritään omistusoikeuden lopettamiseen, myös lemmikkieläimiä koskien, mikä on syytä pitää mielessä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä

© 2016 Minna Ruotsalo, kuva: Antti Ruotsalo

Elukkajuristi Facebookissa & Twitterissä.

elukkaotsake_pieni

 

 

 

Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa eläinsuojelulainsäädännöstä ja sen tulkinnasta sekä soveltamisesta. Blogissa esitetyt laintulkinnat ja näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja näkemyksiä, ellei toisin ole nimenomaan mainittu. Blogin kuvituksessa käytetyt eläimet eivät liity blogissa käsiteltäviin tapauksiin.