Kirjoitin tammikuun lopulla norjalaisesta eläinsuojelurikostapauksesta, jossa koira oli lopetettu lainvastaisella tavalla. Tapausta oli käsitelty alemmissa oikeusasteissa, ja se oli menossa Norjan korkeimpaan oikeuteen syyttäjän valittaessa tuomiosta. Norjan korkein oikeus antoi tuomionsa 8.2.2016, HR-2016-00295-A, (asianro. 2015/1882). Aiempi kirjoitukseni löytyy blogistani: 60. Lukas-koiran tapaus Norjan korkeimpaan oikeuteen.

Johdanto

Heinäkuussa 2014 ohikulkija havaitsi kuolleen koiran meressä Mossin kaupungissa Norjassa. Nostettaessa koira ylös merestä kävi ilmi, että se oli sidottu sementtilohkareeseen. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi varmistui hukkuminen. Tapauksesta uutisoitiin laajalti, ja koiran omistaja ilmoittautui muutama päivä tekonsa jälkeen poliisille. Lopettamiseen olivat vaikuttaneet taloudelliset syyt ja se, että koira oli aiheuttanut ongelmia. Omistajalla ei ollut varaa eläinlääkäriin, joten hän oli päättänyt itse lopettaa koiransa. Lopettamistavan osalta hän vetosi siihen, että hukkumiskuolema on monta muuta lopettamistapaa inhimillisempi vaihtoehto. Koiran lopettanut omistaja katui tekoaan.

Käräjäoikeus tuomitsi koiran omistajan 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi hänelle määrättiin 10 vuoden koiria ja muita kotieläimiä koskeva eläintenpitokielto. Hovioikeus alensi käräjäoikeuden tuomitseman vankeusrangaistuksen 90 päivään ja piti 5 vuoden koiria ja muita kotieläimiä koskevaa eläintenpitokieltoa riittävänä.

Valitus korkeimpaan oikeuteen

Syyttäjä valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Hän vaati vankeusrangaistuksen nostamista 10 kuukauteen. Koiran omistaja vaati syyttäjän valituksen hylkäämistä.

Syyttäjän päätökseen valittaa tuomiosta vaikutti mm. se, että eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö oli muuttunut Norjassa muutama vuosi aiemmin. Syyttäjän mukaan tuomittu rangaistus oli rikoksen vakavuuteen nähden liian lievä. Uuden lain myötä rangaistusten ankaruutta tulisi nostaa aiemmasta. Hän vetosi myös rangaistusten yleisestävään vaikutukseen: vakavia eläinsuojelurikoksia tulisi ehkäistä ankarin rangaistuksin. Todettakoon, että yleisestävän vaikutuksen toteutuminen edellyttää mm. sitä, että rikos tehdään sellaisissa olosuhteissa, että tekijä pohtii kiinnijäämisriskiä ja rangaistuksen ankaruutta.

Syyttäjän mukaan rangaistusta mitattaessa on huomioitava mm. se, että uudessa eläinten hyvinvointia koskevassa laissa säädetään eläinten hyvinvoinnin edistämisestä ja eläinten kunnioittamisesta. Taustalla on eläimen aseman muuttuminen yhteiskunnassa, kun ihmisten tieto eläimistä ja niiden hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on kasvanut. Ihmiset suhtautuvat entistä paheksuvammin eläimiin kohdistuvaan väkivaltaan ja eläinten huonoon kohteluun. Lain esitöissä todetaankin, että laintulkinnan ja oikeuskäytännön olisi kehityttävä yhteiskunnassa vallitsevan oikeuskäsityksen suuntaan. Hovioikeuden tuomiossa kyllä viitattiin lain esitöihin, mutta tuomiota kritisoivien mielestä esitöiden sanoma ei kuitenkaan näy hovioikeuden tuomitsemassa rangaistuksessa, vaan ennemminkin aiempi oikeuskäytäntö.

Korkeimman oikeuden tuomio

Tapauksessa oli selvää, että päätös lopettaa koira rahapulan ja koiran aiheuttamien ongelmien vuoksi ei ollut sinänsä lainvastaista. Lainvastaista oli sen sijaan koiran lopettamistapa.

Korkein oikeus totesi tuomiossaan, että huomiota oli kyllä kiinnitettävä eläinten aseman muuttumiseen ja mm. siihen, että eläin on siitä vastuussa olevan ihmisen armoilla. Ensisijainen seikka rangaistusta mitattaessa on kuitenkin teon vakavuus. Huomiota on tällöin kiinnitettävä siihen, kuinka monta eläintä teon kohteena on ollut ja kuinka suurta kärsimystä eläimille on aiheutettu, sekä syyksiluettavuuden asteeseen. Korkein oikeus otti esille myös rangaistuksen yleisestävän vaikutuksen ja totesi, että ankara rangaistus korostaa sitä, että eläimiä tulee kohdella kunnioittaen.

Oikeuskäytännön osalta korkein oikeus viittasi kolmeen omaan tuomioonsa, jotka olivat niinkin vanhoja kuin 1990-luvulta, sekä kolmeen käräjäoikeustasoiseen ratkaisuun vuosilta 2011-2015. Eri aikakausina annettujen rangaistusten ankaruudessa oli havaittavissa eroja, mutta vuosikymmeniäkin oli muutama tuomioiden välissä kulunut.

Korkein oikeus totesi tuomiossaan, että syytetyn teko oli ollut omiaan aiheuttamaan koiralle kipua ja suurta pelkoa. Tilanne oli kuitenkin ollut kestoltaan lyhytaikainen vertailun kohteena olevissa oikeustapauksissa esille tuotuihin tekoihin verrattuna. Teon vakavuutta sen sijaan lisäsi se, että teko oli ollut tahallinen ja harkittu. Syytetyllä oli ollut aikaa päättää toimia toisinkin. Tuomiossa tuotiin kuitenkin esille myös se, että syytetty luuli hukuttamisen olevan inhimillinen lopetustapa, vaikkakin hänen olisi pitänyt tietää paremmin.

Korkein oikeus totesi, ettei ole selvää sääntöä, kuinka akarasti tämäntyyppinen teko olisi rangaistava. Syyttäjän vaatimaa 10 kuukauden vankeusrangaistusta pidettiin kuitenkin liian ankarana. Näin ankaraa rangaistusta ei pidetty kohtuullisena, kun otetaan huomioon, mikä on realistinen rangaistustaso tapausta vakavammissa eläinsuojelurikoksissa. Tuomioistuin viittaa tällä mitä ilmeisimmin mm. tapauksiin, joissa eläimelle aiheutettu kärsimys kipuineen ja pelkoineen on pitkäkestoisempaa ja/tai teon kohteena on useampia eläimiä. Korkein oikeus totesi lisäksi, että rangaistusta mitattessa on kiinnitettävä huomiota muihin rangaistusasteikoltaan vertailukelpoisiin rikoksiin ja otti esille joitakin (ihmisen) henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia.

Korkein oikeus katsoi, että 120 päivän vankeusrangaistus tämäntyyppisestä teosta on hyvä lähtökohta ja merkitsee rangaistuskäytännön ankaroitumista korkeimman oikeuden aikaisempaan ratkaisukäytäntöön verrattuna. Tässä yhteydessä on pakko todeta, että korkeimman oikeuden yli 20 vuotta vanhat kolme eläinsuojelurikostuomiota eivät kyllä ole ehkä ihan relevantteja vertailukohtia tämän päivän tuomioille rangaistuksineen, mutta kun ei muutakaan ole. Vertailukelpoisuutta voisi kuitenkin parantaa seuraamuskäytännössä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia koskeva tarkempi analysointi. Pelkkä pintapuolinen tuijottaminen teonkuvaukseen ja rangaistuksen ankaruuteen ei välttämättä kerro ihan kaikkea.

Korkein oikeus ei kuitenkaan tyytynyt lähtökohtana pitämäänsä 120 päivän vankeusrangaistukseen. Se otti rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon sen, että syytetty oli itse ilmoittautunut poliisille ja tunnustanut teon. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden tuomitsemaa 90 päivän vankeusrangaistusta ei ollut tarpeen muuttaa.

© 2016 Minna Ruotsalo, kuva: Lukas-koira, Dagbladet Nyheter

Elukkajuristi Facebookissa & Twitterissä.

elukkaotsake_pieni

 

 

 

Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa eläinsuojelulainsäädännöstä ja sen tulkinnasta sekä soveltamisesta. Blogissa esitetyt laintulkinnat ja näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja näkemyksiä, ellei toisin ole nimenomaan mainittu. Blogin kuvituksessa käytetyt eläimet eivät liity blogissa käsiteltäviin tapauksiin.