Reilu viikko sitten uutisoitiin greyhound racingin eli englanninvinttikoirien ratajuoksukilpailujen kieltämisestä Australian Uudessa Etelä-Walesissa (New South Wales, NSW). NSW:n päätöksen jälkeen Australian pääkaupunkiterritorio (Australian Capital Territory, ACT) ilmoitti, että sekin haluaa kieltää kilpailutoiminnan alueellaan. Greyhound racing on Australiassa teollisuutta, joka työllistää paljon ihmisiä ja jonka piirissä liikkuu vedonlyönnin vuoksi suuri määrä rahaa. Toimintaa myös tuetaan valtion varoista useilla miljoonilla dollareilla vuosittain. Kaupallinen greyhound racing on ollut pitkään eläinsuojelujärjestöjen arvostelun kohteena.

Uudessa Etelä-Walesissa tuli reilu vuosi sitten video- ja kuvamateriaalin kera ilmi greyhound racingiin liittyviä vakavia eläinten hyvinvointiongelmia sekä muita eettisiä ongelmia. Ongelmat liittyivät mm. koirien treenaamiseen elävien syöttien avulla sekä hyödyttömien koirien hävittämiseen.

Greyhound racingin ongelmista on puhuttu jo vuosikymmeniä, joten ikävät uutiset eivät tulleet täysin yllätyksenä. Joihinkin ongelmiin on vuosien varrella yritetty puuttuakin, muttei riittävästi. Tilanne ei yleisesti ottaen ole mitenkään epätavanomainen. Ongelmista on puhuttu pitkään ja niistä ollaan yleisesti tietoisia tai ainakin on perusteltua syytä epäillä, ettei kaikki ole kunnossa, mutta ongelmat kielletään ja asiaan ollaan syystä tai toisesta haluttomia puuttumaan. Liian usein tarvitaan esim. julkistettua ikävää materiaalia – joskus salaisesti ja jopa laittomasti hankittua – ennen kuin ongelmiin puututaan. Jos puututaan sittenkään. Ja jos puututaan, niin se johtuu siitä, että on pakko puuttua eikä voida enää jatkaa ongelmien kieltämistä taikka vähättelemistä.

Greyhound racingin ongelmista on vuosien varrella tihkunut tietoa niin nimettömien ilmiantojen kautta kuin joskus jopa nimen kera. Toimintaa on kritisoitu ulkoapäin, mutta joskus myös sisältä päin. Osuipa sattumalta silmiini vanhempi juttu rataeläinlääkärinäkin toimineen eläinlääkärin esittämästä kritiikistä greyhound racingiä kohtaan. Eläinlääkäreiden yleismaailmallisena tavoitteena on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Vakavien loukkaantumisten lukumäärä sekä nuorten ja terveiden eläinten lopettaminen vedonlyönnin kohteena olevassa viihteellisessä lajissa voi olla ainakin pidemmän päälle joillekuille liikaa (*linkki). On selvää, että kun esim. tämäntyyppistä toimintaa alkaa kritisoida ja kertoa julkisesti ongelmista, vastareaktio on yleensä kieltäminen ja vähättely sekä kertojan kritisoiminen perusteettomasta mustamaalaamisesta. Greyhound racing – tai koiramaailma taikka maailma yleensä – ei ole poikkeus. Oikeus ja kohtuus voi olla välillä kiven takana. (Linkit lisätty 20.7.2016)

Laaja selvitys greyhound racing -teollisuudesta NSW:ssa

The Sun-Herald sai vuonna 2012 australialaiseen greyhound racingiin liittyvän nimettömän ilmiannon, josta lumipallo lähti vyörymään.

“The caller had a tip. There was a story about doping, mass killings, mismanagement and cover-ups.

It was a big story, they said, but it came with a warning – that anyone who spoke out would be intimidated, victimised and bullied.”

Lähde: The Sydney Morning Herald

Greyhound racingiin liittyvien paljastusten vuoksi NSW:ssa päätettiin selvittää tarkemmin, mitä teollisuudessa todellisuudessa tapahtuu. Eläkkeellä oleva korkeimman oikeuden tuomari Michael McHugh nimitettiin toukokuussa 2015 selvitysmieheksi tutkimaan asiaa. Hän sai laajat toimivaltuudet tehtävänsä hoitamiseksi.

McHugh luovutti raporttinsa kesäkuussa 2016. Raportti löytyy NSW:n sivuilta.

Consistent with the Terms of reference, the Inquiry was necessarily far-reaching. The Commission’s investigations spread to almost every aspect of the greyhound racing industry in New South Wales and required the Commission to investigate aspects of the greyhound racing industry in other States of Australia and other countries. In the course of its Inquiry, the Commission received over 151,000 pages of evidence, 115 hours of videos, and 804 wide-ranging submissions (3,875 pages). The Commission also received 59 responses (628 pages) to breeding and social contribution and governance issues papers the Commission issued to obtain particular information from industry participants, representative organisations and members of the general public. In addition, the Commission examined 43 witnesses in 11 days of private hearings and 26 witnesses in 10 days of public hearings. It also considered the 1,143 submissions (3,455 pages) that were made to the NSW Parliamentary Select Committee in 2013 concerning the greyhound racing industry, and had the benefit of reading the two Reports issued by that Committee.

Lähde: Special Commission of Inquiry into the Greyhound Racing Industry in New South Wales

NSW:n sivuilta löytyy myös linkkejä asiaan kuuluvaan lainsäädäntöön. Australialaisessa eläimiä julmuudelta suojelevassa laissa (“Prevention of Cruelty to Animals Act”) kielletään mm. maastojuoksu (“coursing”) ja muu vastaava toiminta harjoitukset mukaan lukien silloin, kun koiran on tarkoitus jahdata elävää eläintä. Elävien eläinten käyttäminen vieheenä on kiellettyä. Greyhoundien asemaa kuvastaa se, että em. laissa säädetään paitsi koirista ylipäänsä erikseen nimenomaan greyhoundeista. Lisäksi greyhound racingistä säädetään omassa säädöksessään (“Greyhound Racing Act”).

Selvitys johtaa kieltopäätökseen

Kesäkuussa 2016 luovutetun raportin seurauksena NSW päätti kieltää greyhound racingin. Kyse on NSW:n hallituksen päätöksestä, lakiluonnos etenee aikanaan parlamentin käsiteltäväksi. Päätös on kuitenkin erittäin merkittävä – rohkeakin – mitä voi olla Suomesta käsin hankala ymmärtää, jos ei tunne greyhound racingin asemaa Australiassa. Lisäksi se on mielestäni jälleen yksi esimerkki siitä, miten eläinten asema yhteiskunnassamme eri puolilla maailmaa on muuttunut ja muuttumassa. Menee kielto nyt läpi tai ei. Oppositiojohtaja Labour-puolueesta on greyhound racing -teollisuuden kera ehtinyt jo voimakkaasti kritisoimaan ratkaisua.

Kielto on suunniteltu tulemaan voimaan heinäkuun alusta 2017 alkaen. Tällä välin toiminta on tarkoitus ajaa hallitusti alas eläinten hyvinvointi ja teollisuuden parissa työskentelevät ihmiset huomioon ottaen. Alasajosta laaditaan tarkempi suunnitelma, kun teollisuuden ja eläinsuojelujärjestöjen kanssa on keskusteltu asiasta.

Päätöksen keskeisemmistä kohdista löytyy lyhykäinen kooste Sydneyn alueen rikosoikeusjuristien sivulta. Käyn perusteluja kohta kohdalta läpi lisäten niihin omia näkemyksiäni.

1. Greyhoundien joukkolopettaminen

McHughin raportin mukaan NSW:n alueella on viimeisen 12 vuoden aikana lopetettu vajaa 50 000 – vajaa 70 000 greyhoundia. Koiria on mm. lopetettu teollisuudelle hyödyttöminä sen vuoksi, että ne ovat liian hitaita tai muusta syystä kilpailemaan kelpaamattomia (*linkki 20.7.2016). Kritisoijat ovat pitäneet lukuja harhaanjohtavina.

Greyhoundien joukkolopetuksista on puhuttu vuosikymmeniä. Adoptiotoiminnan turvin ei voida kotiuttaa kaikkia teollisuuden ylijäämäkoiria, eikä kaikkia koiria edes tarjota adoptoitavaksi. Lopetustavoistakin on keskusteltu, etteivät ne aina ole asianmukaisia. Vaikka koiria lopetettaisiin asianmukaisesti, nuorien ja terveiden koirien joukkolopettaminen on eettinen ongelma. Nuoria ja terveitä eläimiä lopetetaan myös esim. ruoantuotannossa. Vedonlyönnin kohteena olevaa ja viihteenä pidettävää toimintaa voi kuitenkin olla vaikea verrata samalla viivalla esim. ruoantuotantoon, vaikkei jälkimmäisenkään ongelmia haluaisi väheksyä.

Vaikka nuorien ja terveiden koirien lopettaminen greyhound racing -teollisuudessa on lukumäärältään ihan omassa sfäärissään verrattuna esim. koiraharrastustoimintaan – tai muuhun eläinharrastukseen – jälkimmäisen parissakin olisi hyvä pohtia, milloin harrastuseläimen lopettaminen on eettistä ja milloin se on epäeettistä. Kysymys on aiheellinen niin meillä kuin muuallakin. Oli kyse, mistä harrastusmuodosta tahansa.

2. Elävien eläinten käyttäminen vieheenä

Yksi selvitykseen johtaneista todisteista oli salaa kuvattu videomateriaali, jossa näytettiin greyhoundien treenaamista käyttämällä vieheenä eläviä eläimiä. Elävien vieheiden avulla pyrittiin vahvistamaan greyhoundien ajoviettiä. Raportin mukaan kyse ei ollut yksittäistapauksesta, vaan annetun todistuksen mukaan arviolta 10-20 %:a koirien treenaajista harjoitti moista toimintaa.

Monet suhtautuvat kielteisesti siihen, että ihmisen hallussa olevan eläimen annetaan tahallaan repiä toinen eläin hengiltä tai henkihieveriin. Kaikki eivät näin kuitenkaan ajattele, vaan tarkoitus voi pyhittää keinot. Eläimiä voidaan myös pitää eriarvoisina ja ajatella, että yksi pikkupossu tms. sinne tai tänne. Kun jahdin kohteena on villinä elävä luonnoneläin, tilannetta voidaan jopa pitää luonnonmukaisena ja siten hyväksyttävänä. Mietittäessä fyysisen kivun lisäksi eläimelle aiheutettua pelkotilaa, mielipiteet jakautunevatkin jo enemmän. Tutkimustiedosta huolimatta kestää aikansa ennen kuin asenteet muuttuvat. Vaikka jahtaava eläin ei pääsisikään fyysisesti vahingoittamaan jahtaamaansa eläintä, eläimelle aiheutettuun pelkoon ei tulisi suhtautua väheksyvästi.

Piipahdetaanpa hetki Irlannin vihreillä nummilla. Irlanti on yksi kolmesta eurooppalaisesta maasta, jossa maastojuoksu elävän jäniksen perässä (“hare coursing”) on vielä tänä päivänä sallittua. Jäniksiä avoimessa maastossa jahtaavilla greyhundeilla on nykyään kuonokopat päässä. Pakeneville jäniksille aiheutetaan kuitenkin pelkoa, minkä lisäksi loukkaantumisia tapahtuu niin koirille kuin jäniksillekin. Urheilumuoto onkin eläinsuojelujärjestöjen suuren kritiikin kohteena. Kesäkuun lopussa 2016 Irlannissa äänestettiin lakiehdotuksesta kieltää “hare coursing”. Kieltoa kuitenkin vastustettiin selvin äänin, ja toiminta saa ainakin toistaiseksi jatkua Irlannissa.

Suomessa Irlannin kaltainen “hare coursing” ei tulisi kyseeseenkään. Meillä keskustelua ovat kuitenkin herättäneet mm. luolakoirakokeet sekä paimenkoirakokeet. Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa on vuonna 2015 eläinkilpailuista keskusteltaessa kiinnitetty huomiota myös ns. kohde-eläinten hyvinvointiin. Kohde-eläinten hyvinvointiin on huhtikuussa 2016 antamallaan kannanotolla kiinnittänyt huomiota myös seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta.

Aina, kun pohditaan jonkin olemassa olevan toiminnan kieltämistä, se on tietenkin huomattavasti vaikeampaa kuin olla sallimatta toimintaa, jota ei omassa maassa vielä ole. Perinteetkin vaikuttavat asennoitumiseen eri puolilla maailmaa.

3. Järjestelmällinen petos yleisöä kohtaan

Australian selvityksessä tutkittiin myös greyhoundien loukkaantumisia. Raportin mukaan n. 180 greyhoundia loukkaantuu vuosittain kilpailuissa niin vakavasti, että loukkantuminen johtaa välittömään kuolemaan. Loukkaantumisten määriä ei kuitenkaan raportoida rehellisesti, vaan niitä jää selvityksen mukaan systemaattisesti ja tarkoituksellisesti ilmoittamatta.

Minkä tahansa eläinurheilun osalta voidaan kysyä, milloin loukkaantumiset ovat vielä hyväksyttävissä rajoissa ja milloin ne eivät sitä ole. Harrastustoiminnankin puitteissa. Joku on varmasti sitä mieltä, etteivät loukkaantumiset ole milloinkaan hyväksyttäviä. Toinen taas vetoaa siihen, että eläin voi loukkaantua myös kotisohvallaan tai esim. ulkoilulenkillä. Vaikka jälkimmäinen pitääkin paikkansa, on selvää, että lajista riippuen ihminen ottaa tietoisia riskejä laittaessaan eläimen kilpailuun tai kokeeseen. Ihminen ottaa tosiasiassa erilaisia riskejä vaikkapa vain tyydyttäessään koiransa liikunnantarvetta – vienkö koiran tänään koira-aitaukseen, annanko sen juosta vapaana, missä ja kenen kanssa, hyppyytänkö esteitä jne. – mutta koe- ja kilpailutilanteessa, jossa toki myös testataan eläimen ominaisuuksia, usein myös tyydytetään ihmisen kilpailuviettiä. Se lienee esim. liikunnantarpeen tyydyttämiseen nähden eettiseltä kannalta katsottuna varsin toissijaista. Harrastustoiminta kuitenkin tuo myös aktiviteettia eläimen elämään. Harrastuksen kieltäminen loukkaantumisriskin vuoksi ei kaikkinensa ole niin yksiselitteistä. Kyse lienee ennemminkin siitä, missä menee raja. Asia, johon pitäisi näkemykseni mukaan kiinnittää enemmän huomiota. Pelkkä huomionkaan kiinnittäminen ei ole riittävää, jos ongelmia havaittaessa niille ei tehdä mitään.

4. Greyhound racing -teollisuuden kyvyttömyys uudistua

Greyhound racing -teollisuudelle oli Australiassa annettu vuosien varrella useita mahdollisuuksia etsiä itse ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin. Huonoin tuloksin.

McHughin raportin mukaan on epätodennäköistä, että terveiden greyhoundien joukkolopettamisesta päästäisiin eroon tulevaisuudessakaan. Myös mediassa on viitattu samaan ongelmaan. Lajin luonteeseen kuuluu, että koiran nopeudella on suuri rooli, minkä vuoksi nopeita koiria tavoiteltaessa koiria on tarve tuottaa suuria määriä. Koiria tuotetaan todennäköisesti jatkossakin liikaa, jolloin hitaista ja siten hyödyttömistä koirista on tulevaisuudessakin tarve päästä eroon. Toiminnan on katsottu olevan syvällä sisällä greyhound racing -teollisuudessa, minkä vuoksi teollisuuden ei katsota enää ansaitsevan yhteiskunnan luottamusta.

Ei ole mitenkään tavatonta, että kun jotakin olemassa olevaa ongelmaa ei saada muutoin ratkaistua, sietokyky ylittyy jossakin välissä ja asiaan puututaan ulkopuolelta sitovin normein, jos mahdollista. Sääntelemällä tarkemmin tai kielloin. Ikävän julkisuuden sietokyvylläkin on usein rajansa.

5. Työpaikkojen menetys ja koirien hyvinvointi

NSW:n hallituksen päätöksellä kieltää greyhound racing on onnistuessaan myös taloudellisia vaikutuksia. Teollisuuden arvioidaan työllistävän alueella suoraan yli 1000 ihmistä, greyhoundien rekisteröityjä omistajia on n. 6000. Päätös merkitsee paitsi työpaikkojen menetyksiä myös mm. vedonlyöntitulojen menetystä. Toisaalta greyhound racingille yhteiskunnan varoista myönnetty valtion tuki voidaan ohjata muuhun toimintaan. Päätöksen taloudellisista vaikutuksista puhuttaessa päätöksen puolustajat ovat viitanneet siihen, että greyhound racing -teollisuudella on jo nyt taloudellisia vaikeuksiaan, joista sen pitäisi selvitä. Asiaa käsiteltäessä huomiotta ei ole myöskään jäänyt se, että greyhound racing vedonlyönteineen on ajanvietettä monille kansalaisille. Greyhound racing -teollisuuden ongelmia pidetään kuitenkin hyötyihin nähden liian suurina, jotta muunlaista päätöstä kuin täyskieltoa voitaisiin puolustaa.

“As a humane and responsible Government, we are left with no acceptable course of action except to close this industry down,” Baird said.

“This is the inevitable conclusion to be drawn from the appalling revelations in Mr McHugh’s report and his considered view that any other measures are unlikely to protect animals from further cruelty.”

Lähde: Business Insider Australia

Elinkeinon kieltäminen eettisiin syihin vedoten

Kun on kyse eläimiin liittyvän elinkeinon kieltämisestä eettisin perusteisiin viitaten, keskustelua käydään tietenkin aina paitsi eläinten hyvinvoinnista myös kiellon kohteena olevien elinkeinonharjoittajien oikeuksista ja kiellon taloudellisista vaikutuksista. Joissakin tapauksissa ratkaisua haetaan myös tuomioistuimesta. Näin on toimittu mm. Alankomaissa turkistarhauskiellon osalta.

Hollantilanen kansanedustaja teki vuonna 2006 aloitteen turkistarhauksen kieltämisestä Alankomaissa. Aloitetta perusteltiin sillä, ettei turkiseläinten pitäminen ja lopettaminen turkin vuoksi ole eettisesti hyväksyttävää. Aloite johti lopulta kieltämistä koskevaan päätökseen vuonna 2012. Kieltoa koskeva laki sisältää minkkien tarhaamista koskevan poikkeuksen ja siirtymäajan. Tarhaajat, joiden toiminta on alkanut ennen 15.1.2013, saavat jatkaa toimintaansa vuoden 2023 loppuun saakka.

Minkkien tarhaajat valittivat päätöksestä tuomioistuimeen katsoen kiellon rikkovan heidän omistusoikeuttaan. Ensimmäisen asteen tuomioistuin kumosikin kiellon vuonna 2014 antamallaan ratkaisulla. Tuomioistuimen mukaan tarhaajille ei korvattu riittävästi elinkeinon menettämistä. Yleisten, eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten ja tarhaajien perustavanlaatuisten oikeuksien suojelemisen välillä ei ollut tuomioistuimen mukaan reilua tasapainoa.

Valtio ei tyytynyt ratkaisuun, vaan valitti siitä ylempään tuomioistuimeen. Tämä antoi ratkaisunsa marraskuussa 2015. Tuomioistuin kumosi alemman tuomioistuimen ratkaisun ja piti turkiseläinten tarhaamista koskevan kiellon voimassa. Ratkaisun mukaan yhteiskunnassa vallitseva yleinen suhtautuminen eläinten hyvinvointiin ja turkiseläinten tarhaamiseen painaa vaakakupissa enemmän kuin lukumääräisesti pienen minkkitarhaajajoukon taloudelliset intressit. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että tarhaajien intressejä oli otettu riittävästi huomioon mm. pitkän siirtymäajan säätämisen turvin. Tarhaajat ilmoittivat, etteivät aio tyytyä ratkaisuun, vaan valittavat siitä korkeimpaan oikeuteen.

Suomessakin turkistarhauksen kieltämistä on käsitelty eduskunnassa. Ks. esim. maa- ja metsätalousvaliokunnassa käyty keskustelu aiheesta.

Eläinsuojelujärjestöt iloitsevat NSW:n päätöksestä, teollisuus kritisoi sitä voimakkaasti

NSW:n päätös kieltää greyhound racing alueellaan on herättänyt paljon keskustelua Australiassa ja sen ulkopuolella. Aiheesta on julkaistu mediassa lukuisia kirjoituksia puolesta ja vastaan. Eläinsuojelujärjestöt ovat kiittäneet ratkaisua, greyhound racing -teollisuus on kritisoinut sitä voimakkaasti. Kysymys on myös politisoitunut.

Australian greyhound racing -teollisuutta koskeva päätös on monessa mielessä verrattavissa Alankomaiden päätökseen kieltää turkistarhaus. Jälkimmäisen taustalla olivat ennen kaikkea eettiset syyt ja yleinen asennemuutos, Australiassa olennaisena perusteena on lainvastainen toiminta eläinten kohtelussa. Samalla kuitenkin eettiset näkemykset sekä asennemuutos näyttäisivät vaikuttavan asiassa.

Eläinsuojelujärjestöt Australiassa ovat vaatineet, että greyhound racing tulisi kieltää muissakin maan osavaltioissa. Nämä ovat kuitenkin ACT:ta lukuun ottamatta ennättäneet ilmoittamaan, etteivät aio kieltämiseen ryhtyä. ABC Newsin Latelinen järjestämässä Facebook-kyselyssä 82 %:a vastaajista kannatti koko maan kattavaa kieltoa. Greyhound racing -kielto on innostanut vaatimaan myös muiden eläinkilpailujen tarkempaa selvittämistä. Esille on nostettu mm. hevoskilpailut, joissa kuolee ja loukkaantuu vuosittain useita hevosia.

“Stopping greyhound racing must only be first step in battle for animal rights.”

Lähde: The Sydney Morning Herald

Todettakoon tässä yhteydessä, että jonkin eläinteollisuuden kieltäminen voidaan perustaa eettisiin näkemyksiin ja asennemuutoksiin sen suhteen, miten ja minkälaista tarkoitusta varten eläimiä voidaan yhteiskunnassa käyttää hyväksi. Tässä yhteydessä ei ole ollut tarpeen keskustella eläinten statuksesta oikeudellisessa mielessä.

NSW:n päätös tuli shokkina greyhound racing -teollisuudelle ja joillekuille muillekin. Ihmiset odottivat ennemminkin teollisuuden tarkempaa sääntelyä ja valvontaa, mutteivät koko teollisuuden kieltämistä. Ratkaisua pidetään epäoikeudenmukaisena ja vääränä. Teollisuuden parissa toimivat ovat jo ilmoittaneet, etteivät aio hyväksyä kieltoa, vaan vievät asian tarvittaessa vaikka tuomioistuimen ratkaistavaksi. Ei ole vaikea uskoa, että päätöksen tiimoilta käytäneen taistelua myös oikeussalissa.

“Greyhound trainers say they will fight until the end to stop the New South Wales Government’s ban on their sport.”

Lähde: ABC News

Kieltoa on kritisoitu voimakkaasti myös oppostiosta käsin, mm. elitistiseksi. Koko teollisuuden kieltämistä on pidetty liian äärimmäisenä ratkaisuna. Lisäksi on viitattu siihen, ettei selvityksen laatinut entinen korkeimman oikeuden tuomari Michael McHugh esittänyt teollisuuden kieltämistä, ainoastaan parannusehdotuksia. NSW:n edustaja on saanut puolustella päätöstä.

“The greyhound ban is not based on class warfare or ideology but rather animal welfare, NSW Premier Mike Baird has said.”

Lähde: ABS News

NSW:n päätöstä pidetään myös kohtuuttomana sen vuoksi, että asiansa hyvin hoitaneet ja koiria rakastavat ihmiset joutuvat kärsimään joidenkin harvojen rikkeistä. Juristina täytyy lopuksi ottaa esille tähän liittyvä kommentti, joka pisti silmääni ja jonka tyyppiseen argumentointiin on Suomessakin eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa vedottu, kun on keskusteltu ns. parsinavettakiellosta.

“People who love their animals feel like they’re being treated as criminals,” he said.

Lähde: The Guardian

Yleisesti voi todeta, että jos jonkin asian kieltämiseen olisi aina suhtauduttu niin, ettei esim. yhteiskunnassa tapahtuviin asennemuutoksiin voitaisi reagoida lainmuutoksilla, joilla nykyinen toiminta jostakin alkaen kielletään ja jopa kriminalisoidaan, koska kiellon kohteena olevat kokisivat olevansa rikollisia silloinkin, kun toiminta ei vielä ole kriminalisoitua, eläisimme aikalailla erilaisessa yhteiskunnassa kuin nyt. Tämäntyyppinen tunnepohjainen argumentointi on käytännössä kestämätöntä.

Tulevaisuus näyttää, miten greyhound racing -teollisuutta koskevan kiellon Australian NSW:ssa käy. Kovin erilaisia näkemyksiä näyttää eri osapuolilla faktoistakin olevan. Isona kysymyksenä asiassa on kuitenkin suhtautuminen tämäntyyppiseen toimintaan tämän päivän Australiassa.

© 2016 Minna Ruotsalo, kuva: Antti Ruotsalo

Elukkajuristi Facebookissa & Twitterissä.

elukkaotsake_pieni

 

 

 

Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa eläinsuojelulainsäädännöstä ja sen tulkinnasta sekä soveltamisesta. Blogissa esitetyt laintulkinnat ja näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja näkemyksiä, ellei toisin ole nimenomaan mainittu. Blogin kuvituksessa käytetyt eläimet eivät liity blogissa käsiteltäviin tapauksiin.