Eläinsuojeluasiat ovat viime vuosina olleet aika paljon esillä mediassa. Myös sosiaalisessa mediassa. Hyvä niin. Aiheesta on paljon keskusteltavaa ja erilaisia näkemyksiä. Aihe myös herättää tunteita, mikä on ymmärrettävää, vaikkakin toisinaan tulee ylilyöntejä. Joskus faktatiedoissa on puutteita, mikä saattaa aiheuttaa turhaa hämminkiä ja johtaa hiukan väärille raiteille.

Muutama äskettäin lukemani juttu havahdutti minut taas siihen, ettei ehkä oltu perillä joistain eläinsuojelulain säännöksistä. Tämä vaikutti tekstin sisältöön ja lukijalle siitä muodostuvaan mielikuvaan. Kommentoin seuraaviin juttuihin liittyviä muutamaa perusasiaa ottamatta kuitenkaan sen tarkemmin kantaa jutuissa käsiteltäviin yksittäistapauksiin: Eläinsuojelurikos todettiin käräjillä aiheettomaksi ja Eläinsuojelurikos – Onko eläinsuojelurikoksen törkeys katsojan silmässä?

Olen kirjoittanut blogissani useita kirjoituksia eläinsuojelutarkastuksen tekemisestä sekä eläinsuojelurikoksista. Tässä kirjoituksessa on osin siis toistoa.

Valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus poliisille

Eläinsuojelulain 63 §:ssä säädetään eläinsuojelulain mukaisen valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuudesta:

Jos on syytä epäillä, että tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka lopetusasetusta on rikottu, tässä laissa tarkoitetun valvontaviranomaisen on viipymättä tehtävä asiasta ilmoitus poliisille.

Pykälän mukaisen ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on saattaa epäily lain rikkomisesta esitutkintaviranomaisen tietoon mahdollista rikostutkintaa varten. Ilmoitukseen on yleensä syytä liittää hallintopäätöstä seikkaperäisempi selostus asiasta, jos haluaa, että ilmoitus johtaa johonkin. Eläinsuojeluviranomaisen on mm. syytä ottaa kantaa aiheutetun kärsimyksen, kivun ja tuskan määrään. Poliisin on kuitenkin aina suhtauduttava valvontaviranomaisen ilmoitukseen asianmukaisesti.

On syytä painottaa, ettei eläinsuojeluviranomaisella ole voimassa olevan eläinsuojelulain nojalla harkintavaltaa, tekeekö ilmoituksen poliisille vai ei, jos epäilykseen lain rikkomisesta on aihetta. Ilmoitus on aina tehtävä. Joka kerta, kun valvontaviranomainen joutuu puuttumaan eläintenpitoon, on syytä epäillä, että eläinsuojelulainsäädäntöä on rikottu. On siis turha osoittaa viranomaista sormella sen vuoksi, että ilmoitus on tehty, koska viranomaisen on ilmoitus tehtävä. Asia nousee aika ajoin esille.

Toinen asia on, onko ilman harkintavaltaa tehtävässä ilmoituksessa järkeä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ole. Eläinsuojeluvalvonnassa voi tulla esille myös hyvin vähäisiä lainvastaisuuksia, jotka saataisiin varmastikin riittävän tehokkaasti hoidettua ilman poliisitutkintaa ja rikosprosessia. Toki meillä vähäisetkin teot ovat eläinsuojelurikkomuksina rangaistavia, eikä tarkoituksena pidä olla “stopata” kaikkia rikkomustyyppisiä juttuja valvontaviranomaisen pöydälle. Jonkinlainen harkintavalta olisi kuitenkin mielestäni paikallaan. Monestakin syystä. Mm. sen vuoksi, että resurssien vähetessä voimavaroja olisi syytä siirtää hyvin vähäisistä tapauksista vakavampiin tapauksiin. En usko, että hyvin vähäiset tapaukset tänäkään päivänä tuomioistuimeen juurikaan etenevät, mutta ehkä kaikkien tapausten ei tarvitsisi edetä poliisinkaan pöydälle. Siitä voidaan sitten keskustella, mikä on hyvin vähäinen tapaus ja mikä ei ole.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa on hahmoteltu monen muun lain tapaan, että ilmoitusvelvollisuus poliisille olisi lähtökohta mutta että ilmoitus voitaisiin jättää laissa säädetyin edellytyksin tekemättä. Eli silloin, jos on kyse rikkomustyyppisestä teosta tai laiminlyönnistä ja jos tällainen teko tai laiminlyönti on vähäinen eikä siinä ole kyse niskoittelusta viranomaisen kieltoja ja määräyksiä vastaan.

Päätöksen täytäntöönpano ja eläimen omistajan tai haltijan oikeusturva

Kun eläinsuojeluviranomainen joutuu ryhtymään hallinnollisten pakkokeinojen käyttämiseen – esimerkiksi kiellon tai määräyksen antamiseen taikka kiireellisiin toimenpiteisiin – hänen pitää antaa asiassa kirjallinen, valituskelpoinen hallintopäätös. Aina. Päätös voidaan hallintolaissa säädetyin edellytyksin ja tapaan antaa myös suullisesti, mutta silloinkin se pitää viipymättä saattaa kirjalliseen muotoon.

Eläinsuojeluasian erityisluonne huomioon ottaen – kyseessä ovat elävät eläimet – eläinsuojelupäätöksessä voidaan ja on usein tarpeellistakin määrätä, että päätöstä on noudatettava heti muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Eläinsuojelulain 52 §:ssä säädetäänkin täytäntöönpanosta seuraavasti:

Tämän lain 28, 42–44 ja 46 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Sellaisesta yksinomaan täytäntöönpanoa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla muutoksenhaun alaisen päätöksen täytäntöönpano on kielletty tai keskeytetty, saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain pääasian yhteydessä.

Em. tarkoittaa suomeksi, että kun päätös ei normaalisti ole heti täytäntöönpanokelpoinen, niin eläinsuojelupäätöksessä voidaan päättää, että kieltoa tai määräystä onkin heti noudatettava taikka että kiireelliset toimenpiteet voidaan panna heti täytäntöön. Päätöksen kohde, valvottava, voi kuitenkin valittaa päätöksestä ja hakea ripeästi hallinto-oikeudelta täytäntöönpanokieltoa. Hallinto-oikeus ratkaisee täytäntöönpanoasian nopeasti. Jos se antaa täytäntöönpanokiellon siksi, kunnes valitusasia on kaikkinensa ratkaistu, päätöstä ei voida kieltoaikana panna täytäntöön. Eläimet on kuitenkin tuonakin aikana hoidettava asianmukaisesti. Viranomainen voi tarvittaessa jopa ryhtyä lain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Kun on kyse vaikkapa eläimen myymistä koskevasta päätöksestä ja on päätetty, että päätös on heti täytäntöönpanokelpoinen, tulisi viranomaisen näkemykseni mukaan kuitenkin odottaa jokunen päivä ennen täytäntöönpanoa, jotta valvottava voi valittaa ja hakea täytäntöönpanokieltoa. Se on hänen oikeusturvakeinonsa. Muutoinhan, jos tuomioistuin lopullisesti asiaa ratkaistessaan kumoaisi myymispäätöksen ja eläin olisi jo myyty, tilanne olisi eläimen omistajan tai haltijan kannalta förbi ja puhuttaisiin enää vahingonkorvauksesta. Tällaista hetken aikaa odottamista ei kuitenkaan voida noudattaa esim. silloin, kun eläin päätetään eläinsuojelullisista syistä vaikkapa lopettaa, koska eläin on yleensä sellaisessa tilassa, että siinä ei voida odottaa. Sitä kuuluisaa harkintaa on tässäkin käytettävä.

Valitusmahdollisuuden säätämisellä taataan hallintopäätöksen kohteen oikeusturva. Eduskunnan kansalaisinfossa ihmeteltiin viime viikolla eläimen omistajan tai haltijan valitusoikeutta joissakin “selvissä” tapauksissa ja päiviteltiin hallintomenettelyä, mutta täytyy aina muistaa kansalaisten oikeusturva. Sitä ei sovi vähätellä. Oli sitten kyse minun, sinun tai hänen oikeusturvastaan. Viranomaisesta voi myös kannella eri tahoille, mutta jos on sitä mieltä, että viranomaisella ei ole ollut perusteita päätöksen antamiselle, silloin pitää käyttää sitä oikeusturvan taetta, joka lainsäädännössämme päätöksen kohteelle säädetään, eli valitusoikeutta (tai oikaisuvaatimusta, jos sellaisesta säädetään). On sitten jokaisen oma asia, kuinka paljon tähän panostaa ja minkälaista lainopillista tai muuta asiantuntija-apua hankkii. Hallinto-oikeudessa menettely on yleensä kirjallista, rikosprosessi on hieman hankalampi. Eläinsuojeluviranomaisen päätöksestähän valitetaan hallinto-oikeuteen, rikosasia käsitellään käräjäoikeudessa.

Kun eläinsuojeluasiassa on saman asian suhteen annettu määräys tai määräyksiä, joita ei noudateta, aletaan aika pian puhua tahallisuudesta. Eläimen omistaja tai haltija tulee ensimmäisen määräyksen yhteydessä tietoiseksi siitä, mikä on valvovan viranomaisen näkemys eläintenpidosta suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön. Hän voi valittaa viranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen, jos on asiassa eri mieltä. Määräyksen noudattamatta jättäminen tai osittainen noudattaminen eivät auta, jos ei itse ole käyttänyt valitusoikeuttaan.

© 2016 Minna Ruotsalo, kuva: Tiina Pullola

Elukkajuristi Facebookissa & Twitterissä.

elukkaotsake_pieni

 

 

 

Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa eläinsuojelulainsäädännöstä ja sen tulkinnasta sekä soveltamisesta. Blogissa esitetyt laintulkinnat ja näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja näkemyksiä, ellei toisin ole nimenomaan mainittu. Blogin kuvituksessa käytetyt eläimet eivät liity blogissa käsiteltäviin tapauksiin.